siitä onkin vähän aikaa kun viimeksi kirjoittelin. syynä saattaa olla se, että viimeisen viikon oli jari seurana ja sen myötä myös enemmän ohjelmaa. säät ovat täällä lämmenneet huimasti; nyt näyttäisi olevan varjossa +18, tuuli tosin kiusaa taas. auton kanssakin oli ihan tekemistä pysyä omalla kaistalla. luulen, että kitkoista oli hyötyä ainakin siinä, ettei sivusuunnassa liukunut kuin puoli kaistaa..
näitä kauniita säitä lähdimme kuitenkin ke-to andorraan lomailemaan. ke vietettiin lähinnä shoppaillen ja to pyreneiden rinteillä. hotelli oli henkilökuntaa lukuunottamatta oikein hyvä.. paikan monitoimitäti nimittäin (todennäköisesti omistaja tms) kuolasi koko reissun jarin perään. kehuja sateli, hymy oli korvissa ja torstaina aamiaisella iskettiin vielä kovat panokset pöytään: päällä olivat vain legginsit. röyhkeää, sanon minä! rinteet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja sää oli loistava (muutama aste pakkasta ja pilvetön taivas).. jaristakin paljastui hurja alppihiihtäjä! siis kerrassaan hieno loma- lautailulasien rajoja myöten (kenellä rusketus, kenellä palaneet).
 |
| andorra |
 |
| andorra |
 |
| crau roig, andorra |
 |
| kyllä miehen kengistä tunnistaa |
 |
| älä anna varusteiden hämätä! |
 |
| pyreneet |
perjantaina käytiin ajamassa reilu neljä tuntia. sää oli silloinkin aivan mahtava; ei tuulta nimeksikään ja lämmintä oli parikymmentä astetta. tällaista elämän pitää olla. nyt vain toivotaan, että säät jatkuvat samanlaisina vielä seuraavat kaksi viikkoa ja siirtyvät sitten suomen puolelle.
Jos tuolla palamisella viitataan allekirjoittaneen hieman punertuneeseen kaulaan, niin nyt se alkaa olla muuttunut jo rehelliseksi rusketukseksi. Kun edellinen kerta mäessä oli 1980-luvulla, niin ei kai sitä voi muistaa, että siellä aurinko ottaa niin merkittävästi paremmin kuin ilman lunta. Samalla lienee syytä todeta, että tuo kuvaus hiihtotaidoistani on jokseenkin imarteleva. Tosin kahden ensimmäiden laskun jälkeen pysyin kyllä kaikki loput pystyssä, eikä minua lopussa tarvinnut enää kesken laskun pahemmin pysähdellä odottelemaan :-) Löytyi meilläkin laji, jossa minulla on täysi mahdottomuus pysyä perässä, ainakaan kovin lähellä.
VastaaPoista